Istun kurssin ruokatauolla Lahdessa, pääsin siis matkailemaan kotimaassani. Luentosali on kylmä, olisi pitänyt vetää sukkahousut hameen alle.

Elokuviin pitää ilmeisesti mennä, luin juuri Toola blogista kuvauksen leffasta, ja se liittyy surulliseen tosielämään. Taas kerran täytyy todeta että elämä on usein tarua ihmeellisempää, eikä aina positiivista sellaista. Ikävän rasistisia kirjoituksia joutuu lukemaan lehdistä. Eilenkin näin kirjoitukse, missä ulkomaalaissyntyinen mies oli kolaroinut ja loukkaantunut vakavasti, ja johan suomalainen viisas ihminen suri veroeurojamme, mitkä hoitoon uppoavat. Ihmiset ovat häikäilemättömän kylmiä. Luojalle kiitos että lämpimiä sydämiä on osunut elämäni polulle useita! Eihän tätä muuten kestäisi!

Iloa ja Valoa torstaipäivääsi!